Kokemuksia iPad 2 ja Samsung Galaxy tab 10.1. täppäreistä
Näitä vertailuja ipadin ja sampan välillä on tehty viime aikoina runsaasti. Nyt kun olen TVT -taitotasohankkeen puitteissa päässyt molempia testaamaan niin keskityn kyseisten laitteiden soveltuvuutta erityisesti koulukäyttöön. Itse tekniikkaan liittyviä testiä löytyy esimerkiksi Laajakaistaoppaan ja taskumuron sivuilta.
Hankimme Applen iPad2 täppärit jo kesäkuussa, joten objektiivisuuden nimissä on todettava, että tämä voi vaikuttaa arvioon pidemmän käyttökokemuksen myötä. Android 3 pohjaista Samsungia olen käyttänyt vasta viikon päivät. iPadiin olen ostanut maksullisiakin sovelluksia ja samsungin täppärissä olen tyytynyt vielä ilmaissovelluksiin maksukäytänteiden opettelun takia.
Opetuksessa olemme käyttäneet iPadia mm. videokuvaamisessa ja -editoinnissa (iMovie), tiedonhakemisessa ja animaation tekemisessä (iMotion HD). Opetuksen suunnittelussa taas olen käyttänyt sitä mm. tiedostojen hallinnassa (mm. Dropbox), esitysgrafiikan luomisessa (Keynote) ja tietysti tiedon hakemisessa. Olen myös tehnyt taustamusiikkia videoihin (GarageBand+iRig) sekä verkostoitunut (Twitter, Flipboard, Slideshare). Tällä hetkellä tutustun TED -palvelun loistaviin videoihin (TED+Subtitle).
Samsungin käytössä olen luonnollisesti vielä hyvin alkutekijöissä. Tähän mennessä olen tutustunut vasta joihinkin mielenkiintoisiin appseihin kuten hämmästyttävään Googlen SkyMap -sovellukseen.
Jo tässä vaiheessa on käynyt kuitenkin selväksi, että mitään pankin räjäyttävää sovellusta tai sovellusperhettä ei täppäreistä opetuskäyttöön (vielä) löydy. Suuri osa koulutus -kategorian alla olevista sovelluksista on suunnattu alakoululaisille tai sitä nuoremmille. Lukiokäyttöön soveltuvat appsit ovat useimmiten joko hyvin vajavaisia ominaisuuksiltaan tai käytettävyydeltään. Parasta laatua tarjoaa Applen omat ohjelmat (Keynote, iMovie, Garageband jne.), mutta niidenkään ominaisuuksilta ei kannata tietenkään odottaa samaa toiminnallisuutta kuin läppäreiden tai pöytäkoneiden versiot (ja tässä mainosvideoiden vaivattomuus antaa usein melko harhaisen kuvan todellisuudesta).
Eniten lisäarvoa opetuksessa on antanut videon kuvaaminen, sen editoiminen ja jakaminen. Esimerkiksi viime viikolla opiskelijat haastattelivat muita opiskelijoita ja opettajia eettisten ongelmien ratkaisemisesta, jakoivat haastattelun suoraan YouTubeen (privaattikanavalle) ja esittivät videot osana esitystään muulle luokalle. Johtojen kanssa pelaaminen korvattiin muutamalla napin painalluksella.
Täppärin paras ominaisuus on lopulta se, että se on heti valmis käyttöön. Näin asioiden nopeat tarkastamiset internetistä ovat helppoja, eikä läppäriä tai pöytäkonetta tarvitse käynnistellä. Myös sen mobiilius on ehdoton valtti. Valitettavasti työnteko pelkällä täppärillä ei onnistu. Tämän varmistaa ohjelmien vajavaiset ominaisuudet ja fyysisen näppäimistön puute.
Mutta kumpi olisi parempi opetuskäyttöön ja miksi? Valintani kohdistuisi näistä kahdesta iPadiin. Samsungin (ja Androidin) valtti on personoitavuus eli sen saa säädettyä juuri itselle sopivaksi sosiaalisen median yhteyksineen widgeteillä ja uutispalveluilla. Mutta samalla tämä personointi estää juuri sen käytön opetuskäytössä. Vai kuka haluaisi jakaa kaikki omat Facebook -viestit opiskelijoidensa kanssa? Toki ne saa pois päältä, mutta tällöin tulee juuri poistaneeksi yhden android täppärin valtin käytöstä ja toisaalta ainainen kirjautuminen ja poiskirjautuminen on rasittavaa. iPadilla on sama ongelma, mutta widgettien puuttuminen ei tee sitä niin akuutiksi. Jos käytössä olisi anonyymeja täppäreitä, eikä opettajan käytössä olevaa, tämä ongelma olisi helpommin hallittavissa.
iPad on myös edelleen hieman parempi käytettävyydeltään eli vastaa sulavammin kosketuseleisiin kuin Samsung ja sovelluskauppa on jonkin verran parempi käytettävyydeltään. Näppituntuma on, että androidilla alkaa olla enemmän vaihtoehtoja erilaisten sovellusten määrässä, mutta hyvien sovellusten löytäminen on hankalampaa kuin iPadilla.
Joka tapauksessa tulevat vuodet tuovat varmasti hyödyllisiä ominaisuuksia ja käytettävyyttä täppäreihin. Jos voisin esittää toivomuksia niin toivoisin, että täppäreitä kehitettäisiin seuraavissa asioissa:
- Mahdollisuus kirjautua sisälle eri käyttäjillä.
- Sovelluksia pitäisi voida muokata enemmän omaan opetukseen soveltuvaksi niin, että niihin voisi helposti yhdistellä tekstiä, kuvia, videoita, tehtäviä, kyselyitä jne.
Vaikka täppärit eivät aivan vastanneetkaan vielä kaikkeen siihen hypeen mitä sen ympärillä on pyörinyt, tulen varmasti käyttämään niitä monessa asiassa, mutta en esimerkiksi pitkien blogitekstien kirjoittamisessa. Kaikki te jotka olette sitä yrittäneet tiedätte miksi.
tvtopetuksessa 
Hienoa että teilla on opiskelijoidenkin käytössä tabletteja. Meillä tablettiaika on alkanut opettajien muutamasta koneesta.
Ei meilläkään vielä ole kuin muutamalla opettajalla omassa käytössä, mutta olen tuota käytössäni olevaa ipadia käyttänyt myös opetuksessa ihan tutkimusmielessä. Tulevaisuudessa meille tulee kuitenkin lisää täppäreitä.
Moi,
hyvää analyysiä ja pohdintaa tableteista opetuskäytön ja oppimisen tukena.
Luettuani useamman vastaavanlaisen analyysin kotimaasta ja kansainvälisistä lähteistä olen valitettavasti huomannut että todelliset hyödyt näistä tableteista verrattuna pöytäkoneisiin tai läppäreihin ovat todella pienet. Kuten omasta analyysistäsikin voi lukea.
Olennaisin ero vaikuttaa olevan hieman läppäriä parempi mobiliteetti eikä sitäkään juuri hyödynnetä sen kummemmin koska käytettävät palvelut sekä itse käyttö ei juuri eroa desktop ympäristöstä. Itse asiassa työskentely on jopa jonkin verran hankalampaa näytön koon vuoksi, näppäimistön (puutteen) vuoksi sekä paikasta riippuen verkkopalveluiden saatavuus.
Itse olen odottanut koska selkeästi juuri mobiliteettiin liittyvät palvelut ja käyttö korostuisivat sekä aidosti paikka- ja kontekstisidonnaiset palvelut saapuisivat rikastuttamaan palvelutarjontaa jotta tablettien (sekä myös älypuhelimien) todellinen hyötyarvo verrattuna desktop ympäristöön avautuisi.
Pystyisimme siis tarjoamaan ja käyttämään palveluita ja materiaaleja jotka valikoituisivat tunnistetun käyttäjän fyysisen sijainnin (esim. GPS paikannus tai WLAN paikannus) mukaan tai käyttäjän profiilitietojen perusteella vaihtuvia kontekstuaalisia palveluita (töissä/vapaalla, kotona/liikkeessä, vapaana kanssakäymiseen/varattu, kiinnostuksen kohteet, preferenssit jne.).
Koska itselläni vaihtuvat palvelut, sosiaalinen aktiivisuus, kiinnostuksen kohteet sen mukaan olenko töissä, varattuna ja toimistolla vaiko kaupungilla kaverin tai perheen kanssa harrastamassa…
Toivoisinkin näkeväni tutkimuksia tai pohdintaa jotka keskittyisivät tablettien ja muiden mobiilien päätelaitteiden mahdollistamiin palveluihin tai opetuskäytön tukemiseen tuon nimenomaisen mobiilin erityspiirteen osalta eikä miten käyttö eroaa verrattuna desktop ympäristöön joka ei suurta eroa tai hyötyä tuo.
Olemme opetus- ja koulutuspiireissä juuttuneet nyt liikaa ”teknopornon” levitykseen eli ihaillaan aivan liikaa itse laitteita ja käyttöjärjestelmiä eikä ajatella alustariippumattomasti millaisia palveluita oikeasti tarvitsisimme tai haluaisimme käyttää mobiilin oppimisen ja ”pilvioppimisen” mahdollistamana. Riippumatta mikä firma tai käyttöjärjestelmä ne tuottaa…
Terv. Sami M Leppänen
Kiitos hienosta kommentista Sami. Olet löytänyt juuri sen pihvin mitä olen artikkelissani yrittänyt tuoda esille. Täppäreiden ja muun tekniikan mahdollisuuksia on hyvä tutkia, mutta valitettavan usein relevanttia käyttöä niille ei ole. Oikeastaan ihan sama mikä ekosysteemi on käytössä jos pedagogiikka ei sitä onnistuneesti käytä. Mahdollisuuksia toki on mutta se aktualisoituuko ne, jää nähtäväksi. Hype ja sen ympärillä oleva ”teknoporno” pistää odotukset aika korkealle ja valitettavan usein ne jää myös saavuttamatta. Itse käytän kaikesta tekniikasta huolimatta eniten liitutaulua ja ihan suullista keskustelua opiskelijoiden kanssa koska tekniikan käyttö ei ole osoittautunut paremmaksi tavaksi toimia. Väliin tuon mausteeksi jotain muutakin esim. videoinnin avulla. Toisaalta lähiopetusta reaaliaineissa en oikein haluaisikaan teknistää liikaa. Elän kuitenkin toiveikkaana, että jotain edistyksellistä opetukseen vielä keksitään. Ja tuo mobiiliuskin saataisiin oikeasti hyödylliseksi opetusmenetelmäksi.
Kiitos nopeasta vastauksestasi!
Minusta on hienoa että teknologiaa tutkitaan ja miten se voisi auttaa opetusta ja oppimista. Luulen että on jo aika hyvin tiedossa miten se tukee opettajaa ja opetusta mutta aika lailla selviteltävää olisi miten uusi teknologia tukee omaehtoista oppimista strukturoidun opetuksen lisänä/ osana.
Tämä tietysti edellyttäisi myös paradigman muutosta jossa opettajan roolissa korostuu enemmän oppimisen ohjaaminen (valmentaja/coach) kuin suora opetustyö. Menetelmänä todennäköisesti ongelmalähtöinen oppiminen tai vastaava ja oppijat itse hakisivat vastauksia ja ratkaisuja strukturoidun prosessin mukaisesti hyödyntäen esimerkiksi moderneja ICT työkaluja (~täppäri), haastatteluja, ryhmätyötä F2F tai verkon yli.
Opettajalle jäisi rooli opetuksen lisäksi tukea itsenäistä oppimisprosessia jonka tukena olisi nyt tutkittavana oleva tanakka teknologian suoma tuki.
Minua tosin aina mietityttää miten tietty tavoitteellisuus ja tutkintoon johtavat näytöt saavutettaisiin tällaisessa pilvioppimismallissa jossa varmasti opitaan mutta opitaanko sitä mitä piti… Tosin kaikki oppiminen on hyödyllistä elämää varten mutta perusopetuksen lukion ja ammattiopetuksen alueella on aika säädeltyä mitä tulisi kuitenkin osata opintojen jälkeen…
Yksi lempilainaukseni on ”lapset oppivat opetuksesta huolimatta” joten ehkäpä meidän pitäisi tukea oma-aloitteista oppimista ja motivaatiota oppia itse virallisen opetuksen rinnalla. Tähän teknologia tarjoaa hyvät mahdollisuudet.
Kiitos jälleen kommentistasi. Tuota mainitsemaasi paradigman muutosta on ajettu enemmän tai vähemmän tosissaan jo vuosia (jo minun opettajakoulutuksessani 2000 -luvun alussa. Nyt taas teknologian kehittyessä aihe on noussut uudelleen esiin uudessa muodossaan. Nähdäkseni oppilaitoksessa täytyisi tapahtua kokonaisvaltainen muutos kulttuurissa. Mukaan täytyisi saada opiskelijoiden lisäksi myös suuri osa opettajista ja tietysti koulun johto. Niin pitkään kun uudenlainen opetus on yhden tai muutaman opettajan varassa, ei paradigman muutosta pääse syntymään. Se, mitä opiskelijat pitävät ”normaalina” opetuksena luo standardin jota pitää noudattaa. Yksittäiset kokeilut kyllä hyväksytään, mutta jos koko kurssi pidetään uusilla menetelmillä alkaa pian kysely siitä, että ”milloin me oikein aletaan varsinaisesti opiskelemaan?” Jos muutos tapahtuisi useammalla kurssilla usean opettajan toimesta, niin opiskelijat oppisivat uuden standardin opiskella.
Yksi asia uuden teknologian tuomiseksi osaksi oppimista on myös tulevaisuuden työtaitojen oppiminen. Verkostoituminen ja TVT:n hyödyntäminen seuraavissa oppilaitoksissa ja työpaikoissa on myös merkittävä tekijä.
Tutkintoon johtavista näytöistä odotan itsekin mielenkiinnolla opetusministeriön päätöstä ottaa tietotekniikka osaksi ylioppilaskirjoituksia vuonna 2014. Siitä miten se toteutetaan ei ole vielä mitään esimerkkiä. Toivottava uudistushan tuo on jos se saadaan toimivaksi.
Erittäin hyviä näkökulmia!
Kyseessä on todella kokonaisvaltainen muutos jossa ajatusmallien- ja käytöksen muutoksella on isompi rooli kuin teknologian kehityksellä tai yksittäisen opettajan toiminnalla. Mainitsemasi esimerkki kuvaa hyvin vallitsevaa käsitystä ja odotusta siitä mitä ”oikean” oppimisen tai opetuksen tulisi olla. Tästä vallitsevasta käsityksestä tulisi pikkuhiljaa päästä eroon ja myös opiskelijoiden/ oppijoiden tulisi käsittää vastuunsa oppimisesta ja oppimistuloksista.
Käytännön toteutus tulisi todella tehdä vähintään koulukohtaisesti jotta mainitsemasi kokonaisvaltainen muutos alkaisi työyhteisössä tapahtumaan mutta myös asian pysyvyys ja systemaattisuus jäisi opiskelijoiden mieleen muunakin kuin satunnaisena projektina.
Alkuun työskentely varmasti olisi hyvin projektinomaista jossa muutamaa hyvin integroitua teemaa voisi käsitellä/ opiskella tällaisen ”action learning” (http://en.wikipedia.org/wiki/Action_learning) tai ”problem based learning” (http://en.wikipedia.org/wiki/Problem-based_learning) metodin kautta joissa tällainen tietotekninen näkökulma ja -laitteisto opiskelijoiden tiedonhaun tukena olisi ehdoton edellytys sekä myös projektien suunnittelun, toteutuksen, raportoinnin ja seurannan mahdollistana. Puhumattamaan havaintojen, tulosten ja opittujen asioiden jakamisesta ja keskusteluttamisesta oman vertaisryhmän kesken käyttäen sosiaalisen/yhteisöllisen median ratkaisuja kollektiivisen oppimisen saavuttamiseksi.
Menetelmä, tvt-taidot ja käyttöön annetut laitteistot mahdollistaisivat oppimisen ja yhdessä tekemällä oppimisen myös luokkahuoneen ulkopuolella 24/7. Tämä olisi tietysti myös erittäin hyvää kokemusta valmentaen myös työelämän vaatimuksia ajatellen joskaan se ei ole aivan ykköstavoitteena tietenkään. Mutta auttaisi myös ymmärtämään että oppimista tapahtuu myös luokkahuoneen ulkopuolella (70/20/10 sääntö)
Itse toivoisin ja näkisin että tietotekniikka olisi irrallisen oppiaineen asemasta tiiviimmin integroitu koulujen opetusohjelmaan jokaisen perustaitona ja muun oppimisen sekä itsenäisen tiedonhaun mahdollistajana joka on myös osa medialukutaitoa.
Hei,
Kiitokset todella hyvästä artikkelista ja erinomaisesta keskustelusta! Mielestäni juuri noissa uudenlaisissa oppimisen tavoissa tablettien käytön edut tulevat parhaiten esille, koska ne mahdollistavat hyvin monimuotoisen käytön tutkivan oppimisen työvälineenä.
Pelkkä teknologiahan sinällään ei tuo ratkaisuja, vaan se miten sitä käytetään. Näkisin että parhaimillaan tabletit mahdollistavat uudenlaisen oppimis- ja opetustavan, siten että tabletti integroituu järkeväksi työvälineeksi osaksi kokonaisvaltaista opetusta. Kynällä ja paperilla on omat etunsa, ja niiden ”käyttöliittymä” on erinomainen moniin asioihin, eikä niiden tärkeys varmaankaan tulevaisuudessa heti horju, hyvä niin. Mutta tabletit tuovat uudenlaisia mahdollisuuksia oppimiseen, kuten on jo aiemmin tässä keskustelussa on mainittu. Niiden avulla on helppoa ottaa opetuksessa ja oppimisessa monenlainen media käyttöön, melkein yhtä helposti kuin kirjoittaminen/piirtäminen kynällä. Tämä ei ole aiemmin ollut juuri mahdollista, tietokoneiden koon ja olomuotonsa takia. Edes kannettavat eivät ole tarjonneet kunnon mahdollisuuksia ottaa niitä tutkimusretkelle, kuvata, videokuvata, äänittää, editoida ja julkaista tuotosta helposti ja nopeasti. Näkisin että tämänlainen oppiminen tulee tietoyhteiskunnassamme yhä tärkeämmäksi ja näissä asioissa täppärit ovat mainioita.
Lisäksi tietenkin löytyy erilaisia appseja monenlaisiin tarkoituksiin, joilla voi tuoda lisäarvoa opetukseen. Ja kunhan suomenkielisen oppimateriaalin digisoituminen ja päivittyminen edistyy tarjoaa tabletti vastineita koulukirjoille.
Näkisin että edessä on jonkinlainen paradigman muutos, murros uuteen ja tämä vaatii koulurakenteeltammekin tietysti muutosta monilla asteilla. Koulun on kuitenkin vastattava aikaansa ja niin myös opetussuunnitelmien. Miten ja kuinka nopeasti tämä tapahtuu jää nähtäväksi. (Voi tietysti argumentoida että opetus ja koulujärjestelmä on jatkuvassa muutoksessa, joka vain konkretisoituu tietyin aikavälein, erilaisina muutoksina ja niiden käyttöönottoina…)
Haluaisin hieman kommentoida myös artikkelin pääaihetta, eli andoidin ja ipadien eroa. Oli kiva kuulla kokemuksista ja näkemyksistä. Haluan kuitenkin lisätä muutamia asioita, joita kannattaa ottaa huomioon tablettia valitessa, ja mielestäni tällä hetkellä vakaa kääntyy vahvasti iPad puoleen. Näitä asioita on mm: turvallisuus, käytettävyys, tuki ja päivitettävyys.
1. Turvallisuus, Androidin apps storessa ei ole kovin hyvää suodatusta tai appsien tarkistusta ja paljon malwarea yms. pääsee mukaan. Applehan taas on kuuluisa tiukasta kontrollistaan ja monessa asiassa tämä on hyvä. Hhenkilökohtaisella tasolla tietoturvaongelma on tietenkin vältettävissä tiedostavalla asenteella ja ammattitaidolla, mutta kouluissa tuottaa kyllä ongelmia. Lisäksi Androidin tapa hoitaa moniajo ja antaa oikeuksia ohjelmille, ovat jo sinällään paljon heikommat kuin ipadissa. Lisäpainon tuo vielä se että Googlen tarjoaman androidin päälle valmistajat väsäävät oman ”nahkansa” eli ”käyttöliittymän päälle käyttöliittymän” joka tuo uusia turvallisuusriskejä, hitauden ja päivitysten hitauden kanssa.
2. Käytettävyys, vaikka Andoid on viimeisimmällä os-päivityksellä kirinyt iOS-käyttistä on se silti verrattain hidas, mikä näkyy jo nettiselaimen nykivyydessä.
3. Tuki, Android-laitteiden tukeminen on ongelmallista, sillä Googlehan ei anna mitään tukea laitteille ja taas laitteiden valmistajilla ei usein ole kunnolista tukea, ja jos onkin niin tukeminen on vaikeaa tuon tuplakäyttöjärjestelmän vuoksi: On vaikeaa tietää mikä johtuu mistäkin..
4. Päivitettävyys. Android-laitteet ovat surullisen kuuluisia päivitysten hitaudesta. Suurin osa android-laitteista pyörii vanhalla, tai tosi vanhalla käyttöjärjestelmällä, eikä päivityksiä muutenkaan taata. Ja kuten moni laitevalmistaja onkin sanonut, niitä ei tule koska tehot eivät riitä niiden pyöritykseen. (Johtuu usein tuosta laitevalmistajien luomasta omasta ”nahasta, visuaalisesta ilmeestä”) Varsinkin kun vertaa siihen että Apple tukee melko vanhojakin laitteita (teknologiassahan kolme-neljä vuotta vanha laite on jo tosi vanha.) päivityksillään, ja tarpeen vaatiessa tietoturvapäivitykset yms. tulevat melko nopeasti. Lisäksi tietoturapäivitykset tulevat osiin laitteista todella hitaasti, joka tekee niistä todella kyseenalaisen vaihtoehdon oppilaitoksiin.
Tallensin viikko sitten Fraser Speirsin hyvät tviitit aiheesta:
1.You say: ”we’re using Android mobile devices”; I hear: ”I just deployed a computer I can’t back up properly!”
2: if you’re downloading apps from all over the web, you had *better* have the latest security patches in the base OS.
And you don’t.
3: if you’re leasing devices over a fixed term you better have some idea of vendor update support.
And you don’t.
4: While I don’t think quantity of apps is everything (see: Mac), Android apps have neither quantity, nor quality, nor depth nor ambition.
5. You buy an edu-specific Android you’re limiting your progress to the pace at which your patch vendor can go at.
Which isn’t fast enough.
No tällaisia ajatuksia heräsi, kiitos hyvästä ajatusten herättäjästä!