Skip to content

Häivähdys alkukokemusta

23.2.2011

Kuva: Simon_K

Pidin tänään koulutusta koulumme opettajille TVT -taidoista ja sosiaalisesta mediasta yhdessä Pauliina Mäkelän kanssa. Varsinkin lopussa opettajien päät alkoivat olla varsin sekavassa mielentilassa. Mieleen tuli omat ensikosketukset samoihin aiheisiin:

 

Informaatiotulva ja kymmenten tai satojen erilaisten palvelujen vilinä. Joku tuntuu herättävän kiinnostusta, mutta ei ole aikaa perehtyä siihen tarkemmin. Milloin edes ehtisin tehdä sitä, kun muutkin työt pitäisi tehdä? Pitääkö näihin lähteä edes mukaan? Onko tästä lopulta mitään hyötyä vai onko tämä vaan trendikästä hypetystä? Missä on itseisarvot ja mitkä jäävät välinearvon rooliin?

 


Erittäin hyviä kysymyksiä yhä edelleen ja aina aika ajoin olisi kunkin hyvä palata näitä myös miettimään. Nyt sanoisin kuitenkin tuon ajan itselleni Linnunradan käsikirjan mukaisesti tärkeimmän asian: ”Älä hätäile”. Myös sosiaalisen median maailma on ”enimmäkseen harmiton”.

Itse koen olevani kuitenkin hyvin varovainen ja kriittinen tällaista nörttihörhöilyä kohtaan. Näin jälkikäteen puolisen vuotta tässä sähköisen identiteetin maailmassa mukana olleena voin sanoa ainakin seuraavat asiat lohdutukseksi kollegoilleni:

  1. Kenenkään ei ole pakko osallistua sosiaaliseen mediaan vaikka sitä teemmekin huomaamattamme joka päivä perussurffauksessa.
  2. Kaikkia palveluja ei tarvitse osata ja käyttää.Voi ottaa käyttöönsä vaikka yhden itseä kiinnostavan palvelun. Ja sitten sen kautta tulee puolivahingossa tutustuttua toiseen, jossa joku vinkkaa kolmanteen…
  3. Sosiaalinen media ei kouluta opiskelijoita aineissamme. Se voi toimia yhtenä välineenä oppimiseen. Voi myös miettiä kuinka moni meistä tunteja suunnitellessaan käyttää pelkästään painettua kirjallisuutta. Vai käymmekö sittenkin hakemassa tietoa internetistä koska sitä on siellä helposti saatavilla? Miksi opiskelijoiden ei tulisi oppia hakemaan tietoa samalla tavalla? Olemmeko pitämässä heille tunteja vielä silloin kun he eivät ole koulussa?
  4. Oppiminen ei muutu sosiaalisen median myötä. Samat inhimilliset tekijät ovat yhä voimassa. Tarvitaan paljon myös perinteisiä keskusteluja, ryhmätöitä, esitelmiä, luku-urakoita, harjoitustöitä. Joskus näitä voi tehdä myös netissä.
  5. Ihminen tulee kohdata ihmisenä. Usein haksahdan kuitenkin puhuvaksi pääksi. Yhteistoiminnallisessa oppimisessa ja ohjaajan roolissa kohtaamisia voisi tulla useammin.

Viime aikoina olen ollut enemmän insinööri kuin humanisti. ”Pimeä puoli” on ottanut valtaa. Aion kääntää taas kelkan suuntaa enemmän humanistisemmaksi. Enemmän filosofiaa ja vähemmän tekniikkaa. Opitut ja hyväksi havaitut välineet aion kuitenkin pitää käytössä ne opittuani. Ne vaan helpottaa niin paljon elämää ja työskentelyä. Kummankin maailman ihmettely jatkukoon.

”Filosofia alkaa ihmettelystä.” -Platon

Mainokset
2 kommenttia leave one →
  1. 25.2.2011 20.20

    Kiitos, tämä oli niin viksusti kirjoitettu, että lähetin leviämään eteenpäin http://opeblogi.blogspot.com/2011/02/tuskaa-ja-hurmaa-someen-solahtamisessa.html

  2. 28.2.2011 13.17

    Hei, tuohon kohtaan 4. Oppiminen ei muutu sosiaalisen median myötä blogissani kommentti http://www.blogger.com/comment.g?blogID=26045317&postID=651203140401886972

    Tässä omaa pohdintaani aiheesta:

    Nina, mun piti kommentoida pohdintaasi jo tuoreeltaan, mutta netti pätki ja sitten eteen vyöryi muuta puuhaa.

    Laitan tämän kommentin myös Jarkko Sairasen blogiin.

    Muuttuuko oppiminen somen myötä? Neuronien ja hermoverkkojen tasolla ei oppimisen perusasia, kytkösten syntyminen ja toisten kuihtuminen muuksi muutu. Mutta jo aika pienen matkan päässä tapahtuu jotain oppimisen kannalta oleellista eli informaation virtausta aistipiireihin. Vaikutus on kahtalainen: monipuolista ja rikasta informaatiota, samaa asiaa opitaan useiden aistien aktivoituessa ja oppiminen voi vahvistua, mutta samalla myös mahdollisia häiriötekijöitä on paljon, tarkkaavaisuus voi häiriintyä liikaa, havaintokyvyt ovat koetteilla, jos tarvittavat skeemat eivät ole kehittyneitä.

    Sosiaalinen media mahdollistaa asioita, jotka ovat olleet aiemmassa verkko-oppimisessa kankeita toteuttaa. Oppija voi tehdä itse aloitteita. Digitaalinen tallentaminen on helppoa. Ei olla enää yhtä lailla tekstin varassa kuin näihin saakka. Varsinkin taitoaineissa tämä on suuri etu, mutta painottaisin uskallusta myös siihen, että abstrakteja asioita käsitellään moniaistisesti ja toiminnallisilla menetelmillä. Samoja asioita voi toteuttaa luokassa ilman nettiä ja teknologiaa, mutta kyllä some tuo paljon hauskuutta tuottamiseen.

    Samalla on myös paljon ylimääräistä opittavaa. Aikuisten pitää poisoppia vanhoja käytänteitä, omaksua motorisia taitoja sekä menttaalisia malleja someympäristöissä liikkumiseen. Kaikkien pitää omaksua myös sosiaalisia toimintanormeja sekä henkilökohtaisen identiteetin suojaamisen keinoja. Tieturva ja netiketti mukana uusissa opittavissa. Nämähän kuuluvat media- ja viestintäosaamiseen ja tietoyhteiskunnan kansalaistaitoihin, joihin nykyinen ops velvoittaa meitä opettajia.

    Kyllä varmaan ylläreitä syntyy jatkossa myös hetinetistä, siitä, että avoimuus lisääntyy, jopa epämiellyttävällä tavalla. Silti, totumme näihin, opimme ja toimintakulttuurimme muuttuu.

    Netin ikävyyksien kauhistelussa on aina hyvä muistaa, että on meillä puukkojakin. Niilläkin voi tehdä vaikka miten paljon pahaa ja on tehty. Silti meillä on edelleen puukkoja ja niillä tehdään paljon hyödyllistä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: