Huomioita Bett-messuilta
Konneveden lukion ja yläkoulun OPO ja kehittämisryhmämme jäsen Tuovi kirjoittaa seuraavasti:
Lontoossa Olympia-messukeskuksessa järjestetään vuosittain maailman suurimmaksi mainostettu useampipäiväinen opetusteknologian näyttely ja seminaari Bett (the British Educational Training and Technology Show). Konneveden lukion vetämän Oppimispelit ja virtuaaliset oppimisympäristöt –koordinaatiohankkeen puitteissa minulle avautui tilaisuus kurkistaa nyt tammikuussa yhden päivän ajan tähän tapahtumaan. Kokonaiskävijämäärä tapahtumassa oli noin 30 000 henkilöä, joten yksin näillä valtavilla messuilla ei tarvinnut pyöriä: valtavasti näytteilleasettajia, näyttäviä messuosastoja j a kansainvälistä tunnelmaa. Ensikertalainen sai helposti päänsä pyörryksiin ja jalat väsyneiksi. Kokoan tähän kuitenkin hieman päällimmäisiä tunnelmiani ja ajatuksiani päivästä.
Englannissa on panostettu huomattavasti Suomea enemmän tieto- ja viestintäteknologian infran hankkimiseen kouluihin. Lähes kaikki brittiläisistä luokkahuoneista on varustettu interaktiivisella näytöllä. iPadit eri tuotteineen ja sovelluksineen (esim. Kindlereader, Today in History ja Numbers), pilvipalvelut ja 3 D-teknologia olivat vahvasti messuillakin esillä. Kuulin puhuttavan myös pyrkimyksestä kohti ”5 D”:tä eli myös haju- ja makuaistien systemaattisemmasta mukaan tuomisesta opetukseen ja oppimiseen. Interaktiiviset valkotaulut ja kosketusnäyttöseinät olivat saaneet kumppaneikseen myös pöytäversioita. Smart Board 800-versio sallii jo kahden oppijan yhtäaikaisen työskentelyn eri tehtävillä.
TVT:n tehokkaasta pedagogisesta käytöstä Britanniankaan osalta en sitten ole niin varma. Seminaarissakin bisnesmiehet ja –naiset olivat vahvasti liikkeellä, puntia ja euroja pian jo kyseltiin. Opetuksen laatua ei suoraan kuitenkaan voine kukaan ostaa. Brittiläiseen tapaan opettajia koetettiin houkutella eri laitteiden ja ohjelmien pariin parempien sijoitusten toivossa kouluja vertailevilla ranking listoilla. Kaipasin tapahtumasta enemmän julkisen rahoituksen kautta turvattavia kehittelyjä ja hankkeita, ehken en vain osannut niitä löytää.
Messujen viestinä oli, että opettaja ei enää voi kaataa tietoa oppijan päähän, vaan tehtävä painottuu entistä enemmän opiskelijan opastamiseen itsenäiseen ja yhteisölliseen tiedonhakuun ja yhteistyöhön. The Guardian –lehdessä “riippumaton kasvatusalan ICT-konsultti” Terry Freedman kirjoitti Bettin tiimoilta: ”Pupils will no longer realise they are using technology to support their learning. And that’s where technology should be.”
Lisätietoja aiheesta:
iPads in Education: http://www.ipadineducation.co.uk (Applen iPadit)
I Education apps review: http://www.iear.org
Bett: http://bettshow.com
Bett-innovations: http://www.bettawards.com/home
Kokemuksia iPadin käytöstä
Kehittämistyöryhmämme jäsen Pekka Vuollo kirjoittaa blogiin iPadin käyttökokemuksia seuraavasti:
Kokemuksia iPadin käytöstä.
Saimme tänne Laukaan lukiolle heti alkusyksystä käyttöömme yhden iPadin ja ohjelmien lataamista varten myös lahjakortin. Ohjelmat, niin ilmaiset kuin maksullisetkin, ovat osoittautuneet tasoltaan vaihteleviksi… tai sitten käyttäjän kyvyt vaihtelevat. Itse olen pitänyt onnistuneina mm. molekyylien 3D-rakenteen hienosti näyttävää Molecules-ohjelmaa. Kemian tunnilla olemme sitä muutaman kerran porukalla käyttäneet. Toki käyttö olisi helpompaa, jos laitteita olisi enemmän kuin yksi. Biologian ja psykologian opettajat puolestaan hyötyvät varmasti 3D Brain-ohjelmasta.
Heikoimmin onnistuneina ohjelmina pidän tuottamiseen liittyviä ohjelmia. Esimerkiksi kokousmuistiinpanojen tekemiseen tarkoitetut Penultimate ja Notes Plus osoittautuivat valitettavasti suuriksi pettymyksiksi. Kynällä ja paperilla saa paremman tuloksen ja aikaa kuluu kymmenesosa., korkeintaan! Toki tämä on varmasti osittain myös käyttäjästä kiinni, mutta itselleni tuli heti sellainen olo, että iPad on ainakin vielä tarkoitettu hauskanpitoon, netissä surffailuun ja ylipäätään erilaisten viihteellisten sovellusten käyttöön. Meilläkin täällä Laukaassa laite on ollut oppitunneilla tarpeen erityisesti tiedon haussa ja yleisesti netin käyttöä vaativissa tilanteissa. Ja siinä se kyllä toimiikin hienosti! Tuottamiseen, erityisesti tekstin tuottamiseen, se soveltuu kuitenkin huonosti. Itse uskon ja toivon, että iPadin kaltaiset laitteet eivät tämän vuoksi leviäkään laajasti kouluihin ainakaan vielä. Muutamia kappaleita koululla on toki hyvä olla, se on huomattu. Niille on hetkensä ja paikkansa. Koulujen markkinointitarkoituksissa leviämistä voi myös tapahtua, mutta totuus on, että iPadin hinnalla saa kelpo läppärin. Läppärin käyttömahdollisuudet ovat aivan toista luokkaa, kun ottaa huomioon, mitä kouluissa tehdään: tekstejä, kaavioita, esityksiä…. Rajalliset resurssit pitäisi mielestäni kohdentaa oikeisiin asioihin myös laitehankinnoissa.
Jos on tiedon tuottaminen iPadilla vaikeaa, niin ihan muuta täytyy sanoa verkkokirjojen lukemisesta iBooks-ohjelmalla. Täytyy heti todeta, että jos ja kun verkkokirjat yleistyvät myös opiskelumaailmassa, iPad ja muut tabletit ansaitsevat ison roolin myös koulutussektorilla. Tällöin niistä varmasti tulee jokaisen opiskelijan vakiovarusteita… eri asia on sitten, kuka ne maksaa. Eräällä tuttavallani oli avoimen yliopiston puolella tentittävänä verkkoteos, joten laitoin hänet testaamaan iPadia ihan tosimielessä. Tuloksena oli ylistyssanoja toisensa perään. Sovellusta on helppo käyttää, lukeminen on mukavampaa kuin tavallisesta kirjasta tietokoneesta puhumattakaan ja lisäksi sivuille voi tehdä helposti pieniä merkintöjä, asentaa kirjanmerkkejä jne. Ainoa negatiivinen asia oli, se että laitteen näytönsäästäjä kytkeytyy päälle kesken lukemisen. Tietysti näytönsäästäjän saisi asetuksia vaihtamalla kokonaan pois päältä siksi ajaksi, kun on lukemassa. Laitteen pitäisi silti automaattisesti olla pimenemättä verkkokirjan kaltaista sovellusta käytettäessä.
Lopuksi vielä muutama sana kamerasta ja videon kuvaamisesta. Olemme Laukaassa käyttäneet iPadia muutaman kerran myös kuvaamiseen. Onnistuneesti. Kameran laatu ei ole paras mahdollinen, zoomia ei ole jne., mutta saimme aikaiseksi kelpo jälkeä. Opiskelijat kuvasivat iPadilla esimerkiksi kemian tunnilla laboratoriotöitään, jotka sitten muokattiin ja laitettiin nettiin. iPad videoita voi muokata ilmeisen hyvin iMotion-ohjelmalla ja videot voi laittaa helposti suoraan YouTubeen. Me kuitenkin siirsimme videot tietokoneelle ja muokkasimme niitä MS MovieMakerilla. Näin siksi, että videoihin piti saada pätkiä muilla laitteilla kuvatusta materiaalista. Ongelmaksi osoittautui ainoastaan se, että jotkut olivat kuvanneet videoita iPadin ollessa pystysuunnassa… tietokoneella kuvan kääntäminen vaakasuoraan ei ollutkaan helpoin juttu ainakaan meillä käytössä olevilla ohjelmilla. Videomuotojen muuntaminen puolestaan on aina raskasta hommaa.
Kevätlukukaudella laitteen testaaminen jatkuu. Saas nähdä vaikka minustakin tulisi ihan iPad-fani… ja varmasti vielä joskus tuleekin, kunhan kaikki oppikirjat saadaan sähköisiksi.
Pekka Vuollo
Laukaan lukio
Hankkeemme on saanut opetushallitukselta lisäaikaa keväälle 2012. Lisäaikaa tarvittiin koska tuleva testi tulee sijoittumaan peda.netin uudelle alustalle. Näin saamme samalla huomattavasti käyttäjäystävällisemmän ympäristön testin suorittamiseen. Samalla kehitteillä on vielä parannuksia eri käyttöjärjestelmien huomioimiseen testissä. Täppäreistä saadut kokemukset pyritään myös saattamaan ajan tasalle.
Näitä vertailuja ipadin ja sampan välillä on tehty viime aikoina runsaasti. Nyt kun olen TVT -taitotasohankkeen puitteissa päässyt molempia testaamaan niin keskityn kyseisten laitteiden soveltuvuutta erityisesti koulukäyttöön. Itse tekniikkaan liittyviä testiä löytyy esimerkiksi Laajakaistaoppaan ja taskumuron sivuilta.
Hankimme Applen iPad2 täppärit jo kesäkuussa, joten objektiivisuuden nimissä on todettava, että tämä voi vaikuttaa arvioon pidemmän käyttökokemuksen myötä. Android 3 pohjaista Samsungia olen käyttänyt vasta viikon päivät. iPadiin olen ostanut maksullisiakin sovelluksia ja samsungin täppärissä olen tyytynyt vielä ilmaissovelluksiin maksukäytänteiden opettelun takia.
Opetuksessa olemme käyttäneet iPadia mm. videokuvaamisessa ja -editoinnissa (iMovie), tiedonhakemisessa ja animaation tekemisessä (iMotion HD). Opetuksen suunnittelussa taas olen käyttänyt sitä mm. tiedostojen hallinnassa (mm. Dropbox), esitysgrafiikan luomisessa (Keynote) ja tietysti tiedon hakemisessa. Olen myös tehnyt taustamusiikkia videoihin (GarageBand+iRig) sekä verkostoitunut (Twitter, Flipboard, Slideshare). Tällä hetkellä tutustun TED -palvelun loistaviin videoihin (TED+Subtitle).
Samsungin käytössä olen luonnollisesti vielä hyvin alkutekijöissä. Tähän mennessä olen tutustunut vasta joihinkin mielenkiintoisiin appseihin kuten hämmästyttävään Googlen SkyMap -sovellukseen.
Jo tässä vaiheessa on käynyt kuitenkin selväksi, että mitään pankin räjäyttävää sovellusta tai sovellusperhettä ei täppäreistä opetuskäyttöön (vielä) löydy. Suuri osa koulutus -kategorian alla olevista sovelluksista on suunnattu alakoululaisille tai sitä nuoremmille. Lukiokäyttöön soveltuvat appsit ovat useimmiten joko hyvin vajavaisia ominaisuuksiltaan tai käytettävyydeltään. Parasta laatua tarjoaa Applen omat ohjelmat (Keynote, iMovie, Garageband jne.), mutta niidenkään ominaisuuksilta ei kannata tietenkään odottaa samaa toiminnallisuutta kuin läppäreiden tai pöytäkoneiden versiot (ja tässä mainosvideoiden vaivattomuus antaa usein melko harhaisen kuvan todellisuudesta).
Eniten lisäarvoa opetuksessa on antanut videon kuvaaminen, sen editoiminen ja jakaminen. Esimerkiksi viime viikolla opiskelijat haastattelivat muita opiskelijoita ja opettajia eettisten ongelmien ratkaisemisesta, jakoivat haastattelun suoraan YouTubeen (privaattikanavalle) ja esittivät videot osana esitystään muulle luokalle. Johtojen kanssa pelaaminen korvattiin muutamalla napin painalluksella.
Täppärin paras ominaisuus on lopulta se, että se on heti valmis käyttöön. Näin asioiden nopeat tarkastamiset internetistä ovat helppoja, eikä läppäriä tai pöytäkonetta tarvitse käynnistellä. Myös sen mobiilius on ehdoton valtti. Valitettavasti työnteko pelkällä täppärillä ei onnistu. Tämän varmistaa ohjelmien vajavaiset ominaisuudet ja fyysisen näppäimistön puute.
Mutta kumpi olisi parempi opetuskäyttöön ja miksi? Valintani kohdistuisi näistä kahdesta iPadiin. Samsungin (ja Androidin) valtti on personoitavuus eli sen saa säädettyä juuri itselle sopivaksi sosiaalisen median yhteyksineen widgeteillä ja uutispalveluilla. Mutta samalla tämä personointi estää juuri sen käytön opetuskäytössä. Vai kuka haluaisi jakaa kaikki omat Facebook -viestit opiskelijoidensa kanssa? Toki ne saa pois päältä, mutta tällöin tulee juuri poistaneeksi yhden android täppärin valtin käytöstä ja toisaalta ainainen kirjautuminen ja poiskirjautuminen on rasittavaa. iPadilla on sama ongelma, mutta widgettien puuttuminen ei tee sitä niin akuutiksi. Jos käytössä olisi anonyymeja täppäreitä, eikä opettajan käytössä olevaa, tämä ongelma olisi helpommin hallittavissa.
iPad on myös edelleen hieman parempi käytettävyydeltään eli vastaa sulavammin kosketuseleisiin kuin Samsung ja sovelluskauppa on jonkin verran parempi käytettävyydeltään. Näppituntuma on, että androidilla alkaa olla enemmän vaihtoehtoja erilaisten sovellusten määrässä, mutta hyvien sovellusten löytäminen on hankalampaa kuin iPadilla.
Joka tapauksessa tulevat vuodet tuovat varmasti hyödyllisiä ominaisuuksia ja käytettävyyttä täppäreihin. Jos voisin esittää toivomuksia niin toivoisin, että täppäreitä kehitettäisiin seuraavissa asioissa:
- Mahdollisuus kirjautua sisälle eri käyttäjillä.
- Sovelluksia pitäisi voida muokata enemmän omaan opetukseen soveltuvaksi niin, että niihin voisi helposti yhdistellä tekstiä, kuvia, videoita, tehtäviä, kyselyitä jne.
Vaikka täppärit eivät aivan vastanneetkaan vielä kaikkeen siihen hypeen mitä sen ympärillä on pyörinyt, tulen varmasti käyttämään niitä monessa asiassa, mutta en esimerkiksi pitkien blogitekstien kirjoittamisessa. Kaikki te jotka olette sitä yrittäneet tiedätte miksi.
Some -välineitä käytössä
Yksi silmiinpistävä piirre erilaisissa blogikirjoituksissa on top -listat. Ne edustavat hyvin jäsenneltyä ja nopealukuista asiatietoa jossa on helppo hypätä ennestään tutun tai muuten ei niin kiinnostavan kohdan yli. Laitanpa itsekin tähän viimeisen vuoden aikana käyttämäni/oppimani some -palvelujen top 10-listan.
1. Twitter
Alun epäilyjen jälkeen noussut arvoon arvaamattomaan. Palvelu jonka käyttöä tekee koko ajan mieli julistaa (jopa liikaakin). Ammatillisen tiedon lähteenä erinomainen. Olen käyttänyt Twitteriä linkkien jakamiseen, RSS -syötteen korvikkeena, tapahtumien seurannassa, tämän blogin esille tuomisessa, mielenkiintoisten aiheiden etsinnässä ja tietysti ajankohtaisten asioiden seurannassa.
2. WordPress ja Blogger
Pikkuhiljaa myös blogien kirjoittaminen ja sen käyttö myös opetuksessa alkavat hahmottua. Eri blogeja olen käyttänyt koordinoimani TVT -taitotason varmistushankkeen tiedottamiseen, omien ajatusten selventämiseen (“kirjoitan siksi, että ymmärrän mitä ajattelen”) ja jakamiseen. Nyt menossa on koulumme matkakertomusten bloggaaminen sähköpostin avulla, jolloin koulumme blogiin voi kirjoittaa kuka tahansa jolle sähköpostiosoitteen annan. Sekin oiva väline.
3. Dropbox
Tiedostot käytettävissä aina ja kaikkialla. Myös tiedostojen jakaminen usealle vastaanottajalle toimii hienosti, eikä tarvitse täyttää vastaanottajien sähköpostitilejä. Tenttitehtävien jako hoituu helposti useammallekin opiskelijalle kerralla. Suurempienkin tiedostojen jakaminen on vaivatonta. Vielä kun omilla tietokoneilla Dropboxin kansio näkyy omissa tiedostoissa, niin mikä voisi olla helpompaa.
4. Googledocs
Ehdoton palvelu yhdessä tekemiseen. Tiedoston muokkaus toimii yhdessä esimerkiksi videopalaverin yhteydessä. Asiakirja on aina mukana ja kukin voi täydentää sitä silloin kun itsellä on aikaa.
Kuva: seungwoonlee
5. Endomondo
Mobiilisovelluksen ja netissä toimivan harjoituspäiväkirjan yhdistelmä liikunnan tueksi. Kokeilin useita vastaavia palveluja ja tässä viehätti yksittäisen harjoituksen lisäämisen helppous. Kun lähden lenkille laitan puhelimen sovelluksen päälle ja painan Start. Kun lopetan painan Stop ja kaikki päivittyy sen myötä harjoituspäiväkirjaan. Tulokset puhuvat motivaation kohdalla puolestaan. Ennen en juossut lainkaan, nyt lukuvuoden aikana 500 km. Siihen vielä muut lajit päälle. Endomondon yksi lisäsuola on myös haasteet, joihin voi kuka tahansa osallistua. Miltä kuulostaa esim. mätämuna -haaste jossa tietyn kilometrimäärän alle jäävät mätämuniksi, toisaalta eniten juoksevat voivat saavuttaa platinamunan. Suoritusmerkinnät voisi vielä jakaakin, mutta siihen en ole lähtenyt vielä mukaan.
6. Diigo
Sosiaalinen kirjanmerkkipalvelu. Auttaa hallitsemaan tietotulvaa ja keräämään itseäni kiinnostavia nettisivuja. Linkkien jakaminen antaa samat kirjanmerkit muillekin.
7. Paper.li
Toimii välineenä Twitterin tietotulvan hallitsemisessa. Nettilehden voi rakentaa monella eri tapaa. Itse olen kokenut hyödylliseksi tietyillä hakusanoilla muodostuvan lehden, jolloin saan kaikesta informaatiosta seulottua minua kiinnostavat artikkelit.
8. Foursquare
Leikkimielisestä pelistä alkanut Foursquare -palvelusta on ollut hyötyä erityisesti vieraassa kaupungissa piipahtaessa. Tunti aikaa junaa odotellessa? Foursquaresta voi silloin katsoa mitä lähistöllä on. Palvelussa jaetut vinkit laajentavat käyttötarkoitusta (ja todellisuutta) hyödyllisesti. Vielä kun yhdistää Twitteriin ja/tai Facebookiin niin voi jakaa havaintoja kätevästi.
9. Facebook
No, Facebook on Facebook. Tosin käyttö on huomattavasti vähentynyt viime aikoina. Ehkä Twitterin takia.
Kuva: digitaldesktopwallpaper
1. Testi tullaan sijoittamaan Peda.netin uuteen veräjään. Vaikka testi sijoitetaan sopimuspohjaiseen alustaan, on sen käyttö kuitenkin täysin maksutonta. Jotta kaikki mahdolliset riippumattomuussuhteet voitaisiin poistaa, tulee testistä erilaisia versioita aina tulostettavasta paperisesta versiosta omassa PLE -ympäristössä toimivaan itsenäisesti tehtävään versioon.
2. Testi koostuu monivalintaosiosta ja tehtäväosiosta. Monivalinnassa tietoja mitataan kolmellakymmenellä kysymyksellä ja erilaisia kysymyskokonaisuuksia tulee kolme kappaletta. Tehtäväosioita tulee neljä erilaista joissa valittavina moduuleina ovat taulukkolaskenta, esitysgrafiikka ja kuvankäsittely. Pohjan tehtäväosiolle antaa yleinen osa, jossa mitataan taitoja tietokoneen peruskäytöstä, tekstinkäsittelystä, internetin hyödyntämisestä jne. Yleinen osa kuuluu automaattisesti kaikkiin testeihin. Oppilaitos saa itse päättää suorittaako opiskelijat pelkän yleisen osan ja/tai kuinka monta muuta moduulia. Kaikkien moduulien suorittaminen vie kuitenkin helposti aikaa sen pari tuntia, jolloin testin suorittaminen varsinkin suuremmissa oppilaitoksissa tulee haastavaksi.
3. Testin lisäksi hankkeen verkkosivuille tulee tukimateriaalia opettajalle ja opiskelijalle. Opettajalle annetaan kaikki ohjeet testin pitämiseen ja tukimateriaalin hyödyntämiseen. Opiskelijoille annetaan tukimateriaalia joiden avulla he voivat jo etukäteen valmistautua testiin tai opiskella asioita testin reputtamisen jälkeen. Hankkeen verkkosivuilla voi myös suorittaa lyhyen esitestin, jonka avulla voi hieman arvioida omaa osaamistaan ja valmistautua testiin tarvittaessa. Tällä hetkellä neuvottelemme vielä opetusvideoiden teettämisestä ammattikoulun mediapajalla tai ammattikorkeakoulun opinnoissa.
4. Jyväskylän yliopiston tietotekniikan laitos tarjoaa reputtaneille (ja miksei myös läpäisseille) itsenäisen verkkokurssin jossa käydään läpi samat aihealueet kuin mitä testissä testataan. Yliopiston kursseja voidaan tämän lisäksi käydä useampiakin, tosin pientä korvausta (n. 10 €) vastaan.
5. Hankkeen yhtenä haasteena on ollut tekniikan kehitys ja olemme joutuneet tekemään rahoitusmuutosehdotuksen nykyaikaisten välineiden testausta varten. Hankkeen aikana tulleet älypuhelimet ja taulutietokoneet yleistyvät jatkossa opetuksessa joten niiden vaatimien taitojen ja ominaisuuksien lisääminen on vielä syksyn haasteena. Yleensäkin mobiilioppiminen ja pilvipalvelut ovat yleistyneet niin paljon, että niiden hallinta tullee osaksi TVT -taitoja.
Nyt kevään aikana hiomme testin sisällön niin valmiiksi kuin suinkin ja syksyllä pilotoimme uutta testiä eri muodoissa. Jos halukkaita oppilaitoksia pilotointiin löytyy niin otamme mielellämme vastaan testaamiseen liittyviä huomioita. Hankkeen puitteissa on myös mahdollista saada korvausta testin pilotoinnin kuluista. Paljon on vielä tekemättä ja tiedossa on kiireinen syksy hankkeen viimestelyssä.
Tekniikan hankkimisen riemu?
Kuva: modenadude
Olen joutunut omassa yksityis- ja työelämässäni hankkimaan erilaisia tieto- ja viestintätekniikan välineitä. Harkitsevan kuluttajan asema näyttää tulleen aika tukalaksi. Nykyinen vaihtoehtojen ja teknisten innovaatioiden esiinmarssi tuo minulle, joka koen olevani harkitseva kuluttaja, vaikeita tilanteita päättää ostoksista. Seuraavassa esimerkkejä:
- Videokamera – Vanhasta Mini -DV kamerasta oli jo aika luopua kun uusien tietokoneiden liitännät eivät enää käyneet yhteen kameran kanssa. Vaihtoehtoina on siirtyä joko DVD:lle suoraan polttavaan, muistikortille tai kovalevylle tallentavaan malliin. DVD -kamerat alkavat olla menneen talven lumia, kovalevyt antavat tallennustilaa mutta ovat kuitenkin vaurioherkkiä, joten turvallisempi valinta liikkuvaan kuvaamiseen on muistikortille tallentava kamera. Teräväpiirto alkaa myös olla itsestäänselvyys, mutta pitäisikö kohta ottaa kamerapuolella myös 3D huomioon? Tähän kun lisätään suhteellisen villi tiedostomuotojen moninaisuus eri kameramerkeillä, niin ollaan taas harkitsevan kuluttajan ahdistusrajoilla. Testissä ollut JVC:n kamera esimerkiksi olisi vaatinut oman ohjelman asentamisen jokaiselle koneelle, jossa tiedostoja editoi. Ei meille tuollaisia. Hämmästyttävää kyllä, Sony, joka on yleensä aina sooloillut omilla standardeillaan tarjoaa helpoimman tiedostojen suoratallennuksen tietokoneelle kuin tietokoneelle mpeg -muodossa.
- Taulutietokone – Hankimme testattavaksi muutamia taulutietokoneita. Ensimmäisenä aloitetaan luonnollisesti valinnasta käyttöjärjestelmän suhteen. Apple vai Android? Liittyäkö Apple -uskovaisten lahkoon vai uskoisiko sittenkin Androidien kepittävän iPadit jatkossa niin kuin monet ennustavat? Käyttöjärjestelmä vaikuttaa jonkin verran myös rautapuoleen. Android puolella saa valinnan varaa eri valmistajien malleista. Kummallakin sovelluksia alkaa olla enemmän kuin runsaasti. Onko flash -tuki olennainen? Kohta tarvitaan tabletteja mutta tällä kertaa en tarkoita niillä tietokoneita.
- Älypuhelin – Tähän pätee paljon yllä olevasta. Tällä hetkellä vaihtoehdot tuntuvat olevan iPhone tai joku Android -luuri. Vuoden päästä asetelmat ovat luultavasti taas muuttuneet. Vuosi sitten Nokia oli vielä vaihtoehto. Nyt tuntuu epävarmalta. Pelastaako Microsoft Nokian tai toisinpäin?
Näihin kun vielä lisää erilaisten liitäntöjen ja yhteyksien moninaisuuden (HDMI, DVI, usb, WLAN) ja niiden eri kehitysvaiheet. Koko ajan on tulossa uusi versio/malli/ominaisuus/päivitys/nopeusluokka tms.
Uusin tekniikka maksaa enemmän, pitää sisällään lastentauteja, ei ole kovinkaan tuettu, mutta on satsaus tulevaisuuteen jos sitä ei syrjäytetä markkinoilta. Vanhempi tekniikka on edullisempaa, tuetumpaa, luotettavampaa, mutta se on poistumassa käytöstä, eikä tulevat laitteet tue sitä ja laajennettavuus kärsii.
Häivähdys alkukokemusta
Kuva: Simon_K
Pidin tänään koulutusta koulumme opettajille TVT -taidoista ja sosiaalisesta mediasta yhdessä Pauliina Mäkelän kanssa. Varsinkin lopussa opettajien päät alkoivat olla varsin sekavassa mielentilassa. Mieleen tuli omat ensikosketukset samoihin aiheisiin:
Informaatiotulva ja kymmenten tai satojen erilaisten palvelujen vilinä. Joku tuntuu herättävän kiinnostusta, mutta ei ole aikaa perehtyä siihen tarkemmin. Milloin edes ehtisin tehdä sitä, kun muutkin työt pitäisi tehdä? Pitääkö näihin lähteä edes mukaan? Onko tästä lopulta mitään hyötyä vai onko tämä vaan trendikästä hypetystä? Missä on itseisarvot ja mitkä jäävät välinearvon rooliin?
Erittäin hyviä kysymyksiä yhä edelleen ja aina aika ajoin olisi kunkin hyvä palata näitä myös miettimään. Nyt sanoisin kuitenkin tuon ajan itselleni Linnunradan käsikirjan mukaisesti tärkeimmän asian: “Älä hätäile“. Myös sosiaalisen median maailma on “enimmäkseen harmiton”.
Itse koen olevani kuitenkin hyvin varovainen ja kriittinen tällaista nörttihörhöilyä kohtaan. Näin jälkikäteen puolisen vuotta tässä sähköisen identiteetin maailmassa mukana olleena voin sanoa ainakin seuraavat asiat lohdutukseksi kollegoilleni:
- Kenenkään ei ole pakko osallistua sosiaaliseen mediaan vaikka sitä teemmekin huomaamattamme joka päivä perussurffauksessa.
- Kaikkia palveluja ei tarvitse osata ja käyttää.Voi ottaa käyttöönsä vaikka yhden itseä kiinnostavan palvelun. Ja sitten sen kautta tulee puolivahingossa tutustuttua toiseen, jossa joku vinkkaa kolmanteen…
- Sosiaalinen media ei kouluta opiskelijoita aineissamme. Se voi toimia yhtenä välineenä oppimiseen. Voi myös miettiä kuinka moni meistä tunteja suunnitellessaan käyttää pelkästään painettua kirjallisuutta. Vai käymmekö sittenkin hakemassa tietoa internetistä koska sitä on siellä helposti saatavilla? Miksi opiskelijoiden ei tulisi oppia hakemaan tietoa samalla tavalla? Olemmeko pitämässä heille tunteja vielä silloin kun he eivät ole koulussa?
- Oppiminen ei muutu sosiaalisen median myötä. Samat inhimilliset tekijät ovat yhä voimassa. Tarvitaan paljon myös perinteisiä keskusteluja, ryhmätöitä, esitelmiä, luku-urakoita, harjoitustöitä. Joskus näitä voi tehdä myös netissä.
- Ihminen tulee kohdata ihmisenä. Usein haksahdan kuitenkin puhuvaksi pääksi. Yhteistoiminnallisessa oppimisessa ja ohjaajan roolissa kohtaamisia voisi tulla useammin.
Viime aikoina olen ollut enemmän insinööri kuin humanisti. “Pimeä puoli” on ottanut valtaa. Aion kääntää taas kelkan suuntaa enemmän humanistisemmaksi. Enemmän filosofiaa ja vähemmän tekniikkaa. Opitut ja hyväksi havaitut välineet aion kuitenkin pitää käytössä ne opittuani. Ne vaan helpottaa niin paljon elämää ja työskentelyä. Kummankin maailman ihmettely jatkukoon.
“Filosofia alkaa ihmettelystä.” -Platon
Tulevaisuus haastaa oppimisen -seminaari pidettiin Jyväskylän yliopiston Agorassa 3-4.2.2011. Ohjelman painotus oli selvästi tekniikan ja sosiaalisen median välineiden mukaantulossa. Opettaja joka ei ole tottunut käyttämään kyseisiä palveluja tai nettiä muutenkaan, voi kokea päivän monipuolisen annin haastavana. Itse olen tutustunut tarkemmin kyseisiin palveluihin vasta puolisen vuotta ja mieleen tulee väistämättä U2:n lyriikka “Running To Stand Still”.
Pedagoginen anti seminaarista tiivistyi opiskelijalähtöiseen tiimioppimiseen, jossa ensimmäinen askel on siirtää pulpetit rivistä pois. Sinällään tässä ei ole mitään ajatuksellisesti mullistavaa, onhan näistä asioista puhuttu jo vuosikymmeniä. Tiedättehän: “Opettajan rooli muuttuu ohjaajaksi” ja jopa viime vuosisadan alussa John Dewey lanseerasi “Learning by Doing” -oppinsa. Mutta jostakin syystä tuon ilosanoman käytäntöön vieminen tuntuu ylivoimaiselta. Nyt sosiaalisesta mediasta odotetaan uutta piristysruisketta tälle mallille. Näppituntuma on, että suurimmat haasteet kyseiselle pedagogialle tulevat opettajien tunnollisesta opetussuunnitelman noudattamisesta. Luennoimalla asiat voi käsitellä niin paljon nopeammin ja kun silläkään tavalla ei ehdi kaikkea käydä läpi, niin miten sitten tiimioppimisella. Ensimmäiseksi askeleeksi voi kuitenkin ottaa sen pulpettien järjestyksen muuttamisen, ainakin osalla tunneista jos ei ole valmis kokonaisvaltaiseen muutokseen.
Vetämääni TVT taitotason varmistus -hankkeeseen seminaari toi uusina ideoina pilvipalvelut ja mobiiliuden. Niiden roolia taitoja kartoittavassa testissä tulee miettiä. Myös tietoturvan ja netiketin painotusta tulee lisätä. Workshop -keskustelussa sosiaalisen median tulosta kouluun ilmeni mm. erilaiset pelkotilat. Pelko on mielestäni terve tunne myös tässä tilanteessa. Se ohjaa ottamaan huomioon erilaiset vaaran paikat ja uhkakuvat. Kaikki tuntematon on aluksi pelottavaa, ja myös some -pelosta voi päästä irti tutustumalla palveluihin. Jos tämä tutustuminen tapahtuu vielä jonkun sellaisen kouluttajan avulla joka on hyvin sinut palvelujen kanssa, niin aina parempi. Somen käyttö kouluissa tuo mahdollisuuksiksi workshoppilaisten mielestä kansainvälistymisen helpottumista, motivaation nousua uusien opiskeluvälineiden ja omaehtoisempien opiskelutapojen myötä.
Tällaisessa seminaarissa ajaudutaan aina lopulta keskustelemaan myös tekniikasta. Kahvipöytäkeskusteluista ja eri esityksistä käteen jäi ainakin mobiiliteknologian tulo kouluihin ja taulutietokoneet. Vaikka hurjimmillaan mentiin cyborgi -visioihin, niin seuraavat askeleet lienevät taulutietokoneiden ja (äly)kännyköiden tulo osaksi opetusta. Tämän jälkeen odotetaan “laajennetun todellisuuden” rantautumista entistä vahvemmin myös osaksi koulumaailmaa. Nähtäväksi jää kuinka paljon tulevaisuudessa kunnat voivat resurssoida aina uusiin ja uusiin tekniikan vaatimuksiin. Vai odotetaanko jatkossa opiskelijoiden tuovan oman osansa tekniikan omistamisessa? Tästä lipsahdetaankin helpostin myös eriarvoistumiseen niin kuntien kuin opiskelijoidenkin välillä. Tekniikan osalta ehdottomasti positiivisin puoli on viime aikoina ollut sen käytön helpottuminen. Kiitos Applen iTuoteperheen ja Googlen Android -käyttöliittymän. Mistä saataisiin vielä innovatiiviset sovelluskehittäjät kiinnostumaan opiskelutarkoitukseen käytettävän sovelluksien kehittämisestä? Olisiko opetushallituksella laittaa rahaa sovelluskilpailuun? Veikkaisin, että jo kymppitonnin palkinto laittaisi sovelluskehittäjät hieromaan älynystyröitään.
Kevyemmän tekniikan vaihtoehto
Koulut ovat muuttuvassa yhteiskunnassa haastavassa asemassa. Tekniikka kehittyy ja paineita sen opetuskäyttöön ottamisesta kasvaa. Kuntien ja koulujen budjetit ovat kuitenkin rajallisia ja viiden vuoden välein vanhentuva tekniikka muodostuu helposti budjetin syöjäksi. Onko meillä vaihtoehtoja?
Filosofi Demokritos määrittelee onnellisuuden asenteeksi, jossa ihminen ei sure sitä mikä häneltä puuttuu vaan iloitsee siitä mitä hänellä jo on. Ensimmäinen ajatus tvt:n käytöstä kouluissa on juuri teknisten laitteiden hankkiminen. Mutta useinkaan emme huomaa, että meillähän on jo valmiiksi paljon tekniikkaa kouluissamme. Lähes jokaisessa yli 100 euron matkapuhelimessa on kamera jolla pystyy kuvaamaan niin stillkuvia kuin videokuvaakin. Videon muokkaaminen ilmaisella moviemakerilla tuo mahdollisuuden tehdä vaikka videoesitelmiä. Usein niissä on myös sanelin, jolla voi tehdä helposti esimerkiksi podcasteja. Myöskään GPS ei ole enää harvinaisuus jolla saadaan videoihin ja kuviin paikannus tai koulun luontoretkellä/vaelluskurssilla/liikuntaretkellä kuljettu reitti talteen. Vielä jos opiskelijalla on nettiyhteys puhelimessaan (niin kuin usealla on), voi hän siirtää kuvat, videot ja äänitiedostot jakoon. (Lähi)tulevaisuudessa tvt muuttuu entistä mobiilimmaksi ja kehittyneempiä älypuhelinominaisuuksia tulee myös halvempiin matkapuhelimiin. Toivottavasti sovelluskehittäjät kehittävät myös enemmän opiskeluun tarkoitettuja sovelluksia matkapuhelinkäyttöön. Tämän lisäksi koululle muutama videokamera ja niilläkin joilla ei ole nykyaikaista kännykkää pääsevät mukaan. Tai jos eriarvoisuus edelleen vaivaa, niin ainakin opettaja voi miettiä oman matkapuhelimen käyttötarkoitustaan myös pedagogisesti. Ehkä tulevaisuudessa sen sijaan, että toistuvasti käskemme kännyköitä pois tunnin aikana, voimmekin kehoittaa ottamaan ne esiin.
Toinen jo kaikilla käytössä oleva tekniikka on sosiaalinen media. Suuri osa sosiaalisen median palveluista on maksutonta ja se pyörii kohtuullisesti myös vanhemmilla tietokoneilla. Uusia palveluja tulee jatkuvasti ja usein niiden opetuskäyttöön ottaminen on vaivatonta. Ehkä jatkossa saamme myös entistä enemmän pedagogisia ratkaisuja ja ideoita niiden hyödyntämisestä. Nämä välineet omaavat potentiaalia, koska suuri osa opiskelijoista on jo valmiiksi siellä ja toisaalta myös suuri työelämän palveluista siirtyy sosiaaliseen mediaan. Kohta voinemme puhua jo kansalaistaidosta sen kohdalla. Ongelmana on luonnollisesti some -palvelujen sopimuskäytännöt. Koulu ei voi velvoittaa opiskelijoita tekemään sopimusta kolmannen osapuolen kanssa. Tähänkin voitaneen löytää tulevaisuudessa ratkaisuehdotuksia.
Uuden tekniikan hankkiminen koulussa vaatii ajatuksen jos toisenkin. Aina pitäisi pysähtyä miettimään sitä, kuinka uusi tekniikka palvelee itse oppimista ja mikä sen suhteellinen hinta on. Älytaulut ovat olleet viime vuosina keskustelun kohteena. Kyseessä on kuitenkin melko kallis, noin 3000 euron hankinta. Vertailun vuoksi tuolla summalla saa vaihtoehtoisesti 6 kpl iPadeja, 10 kpl minikannettavia tai tulevaisuuden taulutietokoneita tai sitten läjän muita tvt-laitteita kuten video- ja pokkarikameroita, sanelimia yms. Se ilahduttava puoli viime aikojen trendeissä on se, että raaka suorituskyky ei enää ole olennaisin asia kuten on ollut viimeiset kaksikymmentä vuotta. Sen sijaan valmistajat kilpailevat käytettävyydessä, mobiiliudessa ja palveluntarjonnassa. Esimerkkinä suurimpiin menestyjiin kuuluvat iPadit ovat monessa suhteessa perustietokonetta heikompia. Ei usb:tä, vaatimattoman kokoinen muistikapasiteetti eikä prosessorinopeudetkaan ole sieltä vauhdikkaimmasta päästä. Mutta silti uudet käyttötavat, sovellukset ja ennen kaikkea käytettävyys ovat nousseet kukoistukseen. Älytauluilla on varmasti kannattajansa, mutta tulevaisuuden opetustekniikka voi hyvin olla mobiiliudessa ja käytettävyydessä.
